Kappaleen tehtävä on erottaa visuaalisesti tietty asiakokonaisuus ympäröivästä tekstistä, mikä palvelee lukemisen prosessointia. Mikäli kappale on liian pitkä, tekstin luettavuus kärsii. Joskus mainitaankin ohjeistuksena, että yksittäinen kappale saisi olla enimmillään kolmannes sivusta. Toisaalta on suositeltavaa pyrkiä välttämään myös yhden (lyhyen) virkkeen kappaleita, erityisesti peräkkäisiä, jotka tulisi mahdollisuuksien mukaan yhdistää yhdeksi kappaleeksi. Yhden virkkeen kappaleet voivat kuitenkin toisinaan olla välttämättömiä, kun tuodaan esiin, että tekstissä siirrytään uuteen asiaan.
Kysymys koskee sitä, että jos esimerkiksi pääluvun numero on 2 ja sitä seuraa alaluku 2.1, tulisiko ennen alalukua 2.1 kirjoittaa esimerkiksi johdantotekstiä. Tämä kysymys jakaa mielipiteitä valtakunnallisesti. Esimerkiksi eräiden yliopistojen kirjoitusohjeissa mainittuun kohtaan edellytetään tekstiä, kun taas toisten yliopistojen (enemmistö) ohjeistuksissa tämä käytäntö nimenomaisesti kielletään ja kehotetaan aloittamaan teksti suoraan alaluvusta 2.1. Myöskään suomen kielen standardin mukaan ei tekstiä kirjoiteta pääluvun numeron alle vaan aloitetaan ensimmäisestä alaluvusta.
Vallitsevasti ja perinteisesti tieteellisessä tekstissä käytetään passiivia ja muita persoonattomia rakenteita, jolloin lukija mieltää tekstin objektiiviseksi ja vakuuttavaksi. Painopiste on lähdekirjallisuudessa, tutkimus-/kehittämistoimenpiteissä ja tuloksissa, jolloin kirjoittajan persoona luonnollisestikin jää tarkastelun ulkopuolelle ja minä ”häivytetään”. Minä-muodon käyttö on kuitenkin tavallista eräissä laadullisen tutkimuksen suuntauksissa, ja myös tieteenalojen välillä on eroja.
Jokaiseen kuvioon tai taulukkoon tulee viitata ennen kuin se näytetään lukijalle tekstissä, mainitsemalla sen numero edeltävän tekstin sisällä – tai tarvittaessa erillisessä johdantovirkkeessä. Sen sijaan on loogista ja havainnollista keskustella kuvion tai taulukon sisällöstä vasta tämän jälkeen, jolloin lukija on nähnyt sen. Oleellisinta on kuitenkin, että kuvio tai taulukko on aina helposti tarkasteltavissa, riittävän lähellä sitä koskevaa tekstikohtaa.
Kuviot ja taulukot ovat olennainen osa tulosten raportointia, ja opinnäytteissä ne sijoitetaan tekstin sisään, ei koskaan liitteiksi. On oleellista, että kuvio tai taulukko on aina helposti tarkasteltavissa, riittävän lähellä sitä koskevaa tekstikohtaa.
Kyllä. Opinnäytetyön sisältämistä salaisista asioista, tiedoista, osista, luvuista tai liitteistä mainitaan opinnäytetyön julkisen version johdannossa ja tiivistelmässä.